tilattua.

sain tilauksen: musta poolo 2,5-vuotiaalle. 

okei. 

niin paljon kun kutomisesta pidänkin, liittyy siihen olennaisesti kolme  t o d e l l a  pitkästyttävää työvaihetta: purkaminen, päätteleminen ja kokoon parsiminen. vaikka olinkin kutonut yhtä sun toista ennen odotusaikaa (ja käsityöhormonin laukeamista), ymmärsin vasta vauvanvaatteita tehtaillessani, että suljettuna neuleena on mahdollista kutoa kokonaisia vaatekappaleita. siis muitakin kuin pipoja ja lapasia. 

ja oikeastaan vasta veeran mekkoa tehdessäni ymmärsin, että suljettuna neuleena on mahdollista kutoa myös ihan kokonaisia aikuisten vaatekappaleita. siis ilman yhtään ainoaa yhteen parsittavaa saumaa! halleluja!

 jos kutominen ilman päättelyä on mahdollista, voisikohan kutominen ilman purkamistakin olla? tässä neulomossa purkaminen nimittäin vaikuttaa olevan aika usein ...osa prosessia. harvoin se tosin turhauttaa yhtä paljon kuin tällä kertaa. ehkä yli 92-, 80-, 62-senttisiä vaatteita ei vaan pitäis kutoa 2,5 puikoilla. tämä oli myös ensimmäinen työ, jonka aloitin töihinpaluun jälkeen, joten aikaa käsitöille oli huomattavasti aikaisempaa vähemmän. mutta nyt se on valmis, juuri sopivasti, kröhöm, toukokuuksi. toivottavasti sopii syksylläkin...

 

neuleen mallin on sovellettu samasta sandnes garnin ohjeesta, jolla edellinenkin raglan-neule on tehty. lanka musta lanett.

 ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan en tiedä, mitä tekisin seuraavaksi. hämmentävää. 

(mikäli joku kuvitteli, että kutomiskausi päättyy samalla 

kun punkkukausi vaihtuu valkkarikaudeksi, niin ehei, ei suinkaan)

seuraavaksi ehkä jotain värikästä... tai no, edes valkoista.

rrraidallinen rrraglan.

vaikka viime talvena vannoin, että ensi vuonna en varmasti kudo millään kahden ja puolen puikoilla villahaalaria 86-senttiselle, niin niinhän siinä sitten kuitenkin meinasi käydä... itseasiassa vain pätevän ohjeen puuttuminen erotti minut tästä(kin) loistoideasta, mutta löytämissäni haalariohjeissa koot loppuivat kokoon 74/80 cm. yritin kyllä skaalata ohjeita isompaan kokoon, lisätä kas näääin ja noooin, mutta luovutin muutaman yrityksen jälkeen. reilun vuoden kokemuksesta huolimatta pikkuihmisten koot, ja varsinkin potentiaalinen kasvutahti, ovat edelleen täysi mysteeri.

niinpä tein siis neuleen. raidallisen - yllätysyllätys. 

se sai parikseen villahousut. mustat - yllätysyllätys.

neuleen malli on jälleen kerran sandnes garnin ja lanka lanett. malli on mielestäni oikein kiva, raglan-hihat (=ei saumoja, ei pääteltävää. huraa!) ja kaksi nappilistaa (=helppo pukea. huraa!). olen ollut aikaisemminkin huomaavinani, että sadnesin mallit ovat aika niukkoja, mutta tähän kudoin 5 ylimääräistä senttiä vartalon pituuteen ja hihoihin. jätin myös hihat yhden 12 kerroksen kuvion verran lyhyemmiksi kuin vartalossa, vaikka ohjeessa käskettiinkin tehdä niihin yhtä monta kuviokerrosta.

ankkurinapit – tottakai

housut on kudottu jo viime talvena hyväksi todetun ohjeen mukaan (aika paljon isompina vaan. sniif), eikä niissä ole oikein mitään erikoista. paitsi että kudoin niihin takataskun, jotta isän olisi helpompaa erottaa takapuoli etupuolesta. mutta sainko sitä taskua koskaan ommeltua kiinni. no en, mutta toisaalta – ei siinäkään ole mitään erikoista.

harjoituksia.

kuvausharjoituksia - otto I:

no niin! aloitetaan sitten...

hmmm... tää ei oikein toimi.

kokeiltaisko jotain muuta?

katsoisitko vaikka hei tännepäin...!

joo! hyvä!
tää on tosi hyvä! 
pidä tää!

hei, mitä nyt...?!

...ooo ...O-OU!

ja kesähousujen kutomisharjoituksia – otto I.

halusin tehdä jotain pientä ja nopeaa kahden muun isomman projektin vastapainoksi. pientä ja nopeaa! joopa joo. mitkä kuuluisat viimeiset sanat! tai no – oishan nää housut olleet nopeat, mikäli niitä ei olis tarvinnut purkaa kertaalleen. sitten taas ne olis olleet kaikkea muuta kuin pienet. no, nyt ne on ainakin valmiit.

kuvausharjoituksia ja kesähousuharjoituksia – otto II:

toimii!

pieniä.

meille ei tainnut oikein olla etukäteen täysin selvää millaisia vauvan vaatteita kannattaa hankkia. esimerkiksi 62 cm:n pillifarkut olis voinut jättää ostamatta. sen sijaan talvivauvalle kaulaliina olis voinut olla ihan näppärä (vauvoilla kun on kuin onkin kaula, vaikkei sitä välttämättä ihan ensi näkemältä uskoisi). sanoista tekoihin, siis. varsinkin kun lämpöpussi, josta suljettuna jäi näkyviin suurin piirtein kaksi silmää ja yksi pikkuruinen nenänpää, jäi samaan aikaan turhan pieneksi ja tuli turhan lämpimäksi.

tämä vauvan pieni kaulaliina valmistui ylijääneistä dropsin baby merino -keristä. mä niiiin tykkään kutoa 2,5 mm:n puikoilla. pitäis ehkä opetella tykkäämään isommistakin puikoista... ei oo muuten ens talvena paljon blogattavaa jos aion kutoa 86 cm:n vaatteita 2,5:n puikoilla. kaulaliinan tuohon, öö, alikulkutunneliin osviittaa löytyi drops designiltä.

pikkuruiset vauvan lapaset valmistuivat samasta vaaleanharmaasta baby merinosta, sitä kun tosiaan sattuneesta syystä löytyy ihan omasta takaa...

 

kaino malli.

 

paras malli.

villahousut – osa II.

koska täällä on lähiaikoina purettu enemmän kuin kudottu, vuorossa tällä kertaa jokin aikaa sitten valmistuneet -rumpujen pärinää- villahousut. henkseleillä.

koska nimiäisetiketti ei rajoita sankarin pukeutumista, tai no, pukemista, halusin pojalle tietenkin jotain muuta kuin perinteiset mustat-suorat-housut-ja-valkoisen-kauluspaidan. modan vuoden ensimmäisessä numerossa oli suloisten polvihousujen ohje, josta sain loistavan tekosyyn inspiraation kutoa pojalle vanhat kunnon polvihousut. ehdinkin kutoa ohjeen mukaiset housut henkseleitä vaille valmiiksi ennen kuin sovitin niitä ja... tajusin että polvihousut ei sittenkään taida olla paras vaatekappale ihan näin pienelle. vauvoilla kun vaippa ulottuu polvitaipeisiin asti, joten ihan p o l v i housuista ei voi oikeastaan edes puhua...

mutta mähän en helpolla luovuta ja loppujen lopuksi poika (vai äiti...) sai kun saikin polvihousunsa. tämä malli on ensimmäisten villahousujen (kyllä, niitä on edelleen lisää ja esittelemättä) pohjalta melko huolettomasti sovellettu. lanka dropsin tummanharmaata baby merinoa, jota, sen lisäksi että siitä on 3 erilaista harmaan sävyä (!), on myös ihana kutoa – 2,5 mm:n puikoilla, tottakai. ylimmän kuvan neuletakki onkin jo esitelty.

villahousut – osa I.

ei, neulomismania, ei-kun-siis!, -into, ei osoita vielä(kään) hiipumisen merkkejä, mutta jatketaan silti sarjamme oldies but goldies parissa.


aloitin nämä jalkaterälliset henkselihousut samaan aikaan kuin äitiyslomankin, mutta eivät ihan ehtineet valmiiksi ennen kuin poika päätti ilmaantua pelipaikoille – 2,5 viikkoa laskelmoitua aikaisemmin. olen vähän, no, laiska laskemaan silmukoita (ja tekemään mallitilkkuja ja... eiku jätetään osa näistä neulojan perisynnit -paljastuksista toiseen kertaan). vauvan vaatteisiin olen siis koittanut löytää jonkin, edes "sinne päin", olevan ohjeen. varsinkin kun vauvojen mitat ja ulottuvuudet olivat etukäteen ihan täys mysteeri – tosin ovat sitä yhä edelleen.

ohjetta jalkaterällisiin housuihin ei kuitenkaan ihan niin vain löytynyt, joten aloitin kutomisen vyötäröltä käsityö elisasta saamieni random-villabyysien silmukkaluvun mukaan. tein vielä takapuolelle lyhennettyjä kerroksia ohjeen mukaan ja sitten aloitin sooloilun (ja siksi näiden valmistuminen vähän kestikin...). mutta ihan ässät näistä tuli – onhan nää mustat ja kudottu 2,5 puikoilla. vyötäröllä ja henkseleissä on helmineuletta, muutoin sileää. ja henkselit, ne menee tietenkin takaa ristiin. lanka on sandnes garnin musta lanett, joka harmillisesti nyppyyntyi melko tehokkaasti toisin kuin muut aikaisemmin lanetilla kutomani vaatekappaleet. voi musta – miksi juuri sinä!

pienin neuletakki.

sarjan "oldies but goldies" saa aloittaa tämä maailman pienin neuletakki, joka oli ensimmäinen pojan syntymän jälkeen valmistunut neule, ja siksi jotenkin erityinen. sniif. se muistuttaa edelleen niistä ensimmäisistä, arvokkaista viikoista ja niiden tunnelmasta.

mieluinen takki on toki muutenkin. oma värienkäyttöni on, sanottaisiinko, rajoittunut, ja vaikken haluakaan siirtää ihan kaikkia omia värineuroosejani poikaani, en myöskään halua pukea häntä vaaleansiniseen kokovartalovelouriin (tai mihinkään missä on korvat. tai häntä. tai...). neuletakin ohje on sandnes garnin, tosin lopputuloksesta tuli melko erinäköinen kun jätin hihojen palmikot tekemättä (vähemmästäkin lähtee hei kaikki katu-uskottavuus kuin palmikoista.). kekseliäänä (muahah) tein resorin 1 o 1 n, joten kauluksestakin tuli loppujen lopuksi jotain ihan muuta. sen sijaan lähdekritiikkiä olis ehkä voinut käyttää nappien määrässä, mutta ilmeisesti tuli kiire loppua kohden kun jotenkin ne napinlävetkin päätyivät, kröhöm, väärälle puolelle... ohje ja langat, nekin sandnes garnin, kaikki käsityö elisasta.