arvelinkin et jotain on vialla, kun kaikki palat kudottuani kokoon kursiminen kesti ja kesti... ja kun tässä vaiheessa kokeilin neuletta pojalla, niin tajusin et ei. ei ei ei. vaikka me ollaan käytetty pojalla aika paljonkin 62-68 -kokoisia huppareita, niin tää oli jotenkin vaan ...liikaa. liian raskas ja liian suuri, mutta kuitenkin liian pieni.
surkuhupaisinta tässä on se, että nähtyäni ton neuletakin jossain, mä olin niin ihastunut tähän debbie blissin malliin, että mun oli p a k k o saada sen ohje. keinoja kaihtamatta tilasin ohjekirjan – netistä (mua ei sais jättää kotiin kahdestaan visan kanssa). se, ettei mulla ollut debbie blissin lankaa oli ihan sivuseikka. sen sijaan mulla oli kotona odottamassa noin ...kilometrin verran dropsin vaaleanharmaata baby merinoa (jota olin pyytänyt lankabaaria tilaamaan ja josta oli tarkoitus tehdä haalari. täytyy sanoa, että vaikka en
no mutta. tykkään mallista edelleen ja todennäköisesti uskaltaudun kokeilemaan onneani uudelleen ens talvena. se todennäköisesti toimii paremmin isommissa koissa. ja josko vaikka hankkis sitten vähän enemmän sitä oikeaa lankaa muistuttavaa lankaa – ellei peräti ihan oikeaa. onneksi kirjassa on jokunen muukin toteuttamiskelpoinen malli. debbie blissillä on noin ylipäätään joitain tosi kauniita malleja – ja sit jotain ihan käsittämättömiä, kuten esimerkiksi kirjan "vauvan säkkituoli." luo 140 silmukkaa. kudo 70 cm. päättele. edes mä en tarvis tohon ohjetta.
nii, ja se puuttuva hiha, sekin oli kyllä olemassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti