23.3.2010

kotikutoinen.

metsästäessäni sitä erästä neuleohjekirjaa, löysin aivan sattumalta myös donna wilsonin (kyllä, a i v a n  sattumalta) ohjekirjan the knitted odd-bod bunch. tätä yllättävää löydöstä seurasi ajatus- ja tapahtumaketju, jonka tuloksena postiluukusta tipahti saapumisilmoitus 7 päivää myöhemmin. oho!

en ollut koskaan neulonut mitään englanninkielisen ohjeen mukaan, mutta hei, miten vaikeaa se nyt muka voisi olla! ilmeisen vaikeaa, oli ensimmäinen ajatukseni kun avasin kirjan. "r 15: p9, p2tog, p10, p2togbl, p9", "r 42: k1, m1r, k to last st, m1l, k1." siis – mitä ihmettä!? anteeksi, tilasin mielestäni e n g l a n n i n kielisen kirjan, mä en oikeen osaa tätä swahilia. mutta ei koodin murtamiseksi loppujen lopuksi tarvittu muuta kuin lyhennysten selitys ja neulesanasto. itseasiassa ohjeet osoittautuivatkin yllättävän simppeleiksi.

meillä näistä omituisista otuksista tuotantoon valikoitui ensimmäiseksi rita raccoon, joka muuttui kotikutoisesti pera pesukarhuksi.


 peralla on melko vaikuttavan kokoinen häntä, 
pullea vatsa ja mahtipontinen kuono.

en (tietenkään) voinut pysyä täysin uskollisena alkuperäiselle ohjeelle, vaan tein muutaman lisärivin siellä täällä sekä erilaiset korvat. hännän tein suljettuna neuleena koska ajattelin että se täytyisi olla niin paljon mutkattomampaa – olinhan neulonut viimeksi raidallista, suljettua neuletta 7. luokalla, jolloin en ollut varsinainen puikkovirtuoosi (silloin käsityötunneilla villasukkia neulottaessa sai valita tekeekö yhden, pitkän, villasukan vai parin tavallisen pituisia. hmm... miksiköhän moinen valinnanvapaus silloin suotiin? korjatkaa jos olen väärässä, mutta eihän se varsi ole se villasukan vaikein osuus... lienee sanomattakin selvää, kumpaan vaihtoehtoon päädyin. mihinköhän se pariton polvisukka mahtoi päätyä...?)


 

Ei kommentteja: