mihinkäs sitä raidoistaan...

olen tässä ajatellut blogin kaivamista naftaliinista kun innostus on taas sattuneesta syystä virinnyt ja loppuvuodesta on taas toivottavasti aikaa kutoa enemmän. 

mutta sitten jäin katselemaan näitä neljää samaan aikaa pyykkitelineellä kuivamassa ollutta neuletta, ja mietin että onko erilaisista raitaneuleista muka bloginaiheeksi? 

jääköön nähtäväksi. 

tästä ikuisuuteen.

7/10

halusin vain saattaa tietoisuutenne, arvon lukijat, että seuraavan radiohiljaisuuden syy ei suinkaan ole minussa, vaan tässä.

olen alkanut kutomaan itselleni mekkoa. m e k k o a.

en ollut ikinä edes ajatellut neulemekon tekemistä. sen verran monta hihaa-vaille-valmista neuletakkia on tullut joskus tehtyä. mutta sitten näin tämän mallin. joten tiedossa on sileää neuletta, 3:n puikot & mustaa merinovillaa – tästä ikuisuuteen.

oho.

käyks kenellekään muulle koskaan näin:

ihan kuin tästä, hmm, puuttuisi jotain...

arvelinkin et jotain on vialla, kun kaikki palat kudottuani kokoon kursiminen kesti ja kesti... ja kun tässä vaiheessa kokeilin neuletta pojalla, niin tajusin et ei. ei ei ei. vaikka me ollaan käytetty pojalla aika paljonkin 62-68 -kokoisia huppareita, niin tää oli jotenkin vaan ...liikaa. liian raskas ja liian suuri, mutta kuitenkin liian pieni.

surkuhupaisinta tässä on se, että nähtyäni ton neuletakin jossain, mä olin niin ihastunut tähän debbie blissin malliin, että mun oli p a k k o saada sen ohje. keinoja kaihtamatta tilasin ohjekirjan – netistä (mua ei sais jättää kotiin kahdestaan visan kanssa). se, ettei mulla ollut debbie blissin lankaa oli ihan sivuseikka. sen sijaan mulla oli kotona odottamassa noin ...kilometrin verran dropsin vaaleanharmaata baby merinoa (jota olin pyytänyt lankabaaria tilaamaan ja josta oli tarkoitus tehdä haalari. täytyy sanoa, että vaikka en ehkä ole ollut ihan kaikkein terävimmilläni tässä odotus- ja imetysaikana, tajusin onneksi kun vuoden vaihteessa tilattu lanka saapui vihdoin helmikuussa, ettei siitä ehkä kannata enää kutoa 2,5 puikoilla kokovartalohaalaria täksi talveksi. vielä kun olis tajunnut sanoa sille 350 grammalle harmaata villalankaa ei...). baby merinon puikkosuositus on siis tosiaan 2,5-3,5 mm ja 50 gramman kerässä on 175 metriä lankaa. neulemallin debbie blissin rialto dk -langan suositus on 4 mm ja kerässä on 105 metriä... note to self – kaksinkertaisella langalla kutominen e i  ole ratkaisu.

no mutta. tykkään mallista edelleen ja todennäköisesti uskaltaudun kokeilemaan onneani uudelleen ens talvena. se todennäköisesti toimii paremmin isommissa koissa. ja josko vaikka hankkis sitten vähän enemmän sitä oikeaa lankaa muistuttavaa lankaa – ellei peräti ihan oikeaa. onneksi kirjassa on jokunen muukin toteuttamiskelpoinen malli. debbie blissillä on noin ylipäätään joitain tosi kauniita malleja – ja sit jotain ihan käsittämättömiä, kuten esimerkiksi kirjan "vauvan säkkituoli." luo 140 silmukkaa. kudo 70 cm. päättele. edes mä en tarvis tohon ohjetta.

nii, ja se puuttuva hiha, sekin oli kyllä olemassa...

synttärit.

blogi täytti vuoden. ja puolitoista. ja kun täällä komeili edelleen vain yksi ainoa postaus, päätin antaa sille uuden elämän – käsityöblogina.

tämä blogi näki siis alun perin päivänvalon ruokablogina vuonna 2008. kaikki oli suunniteltu, nimi, konsepti ja visuaalinen ilme, ja 2h + k:n loistelias ura huipentuikin ihan yhteen postaukseen.

toivottavasti blogin ura neulomona on hivenen, hmm, kunniakkaampi. ainekset siihen ainakin on: joulukuussa 2009 syntynyt esikoispoikani on ilmeisesti laukaissut jonkin käsityöhormoonin, ja kyllä, kutomismania on aivan omaa luokkaansa. toimikoon siis tämä neulomo pakopaikkana näille tarkkaan varjelluille mummomaisille käsityöharrastuksilleni (tai muuten mieheni takavarikoi kaikki puikkoni ja ohjaa anonyymien neuleholistien kokoukseen).

no niin, nyt ollaan käännytty ruokablogista käsityöblogiksi... ollaankohan sitä, öö, muotiblogi kahden vuoden päästä. ha!