hiljaista kuin huopatossutehtaalla.

tiedän, tiedän. 

on ollut hiljaista kuin...

...HUOPATOSSUTEHTAALLA! 

vaikka välttelinkin yhden talven opinnäytetyön kirjoittamista kutomalla näitä balleriinatossuja, ei syytetä pitkäksi venähtäneestä radiohiljaisuudesta pelkkiä tossuja. syytetään suomen synkkää talvea (kuvaaminen mahdotonta), mustaa väriä (kuvaaminen mahdotonta) ja paikallaan pysymisen ilmeistä vaikeutta (arvaatteko ketä tarkoitan? kuvaaminen täysin mahdotonta).

 

tossuja on siis syntynyt näiden kuvissa näkyvien kolmen parin lisäksi kahdet muutkin (ensimmäisessä kuvassa näkyy myös yksi valkoinen pari). nämä kahdelle pikkutytölle valmistuneet vaaleanpunaiset ovat suosikit - onhan mun mustavalkoharmaassa sydämessä aivan erityinen paikka vaaleanpunaiselle. niin, ja ehkä nää näyttää pikkuisen somemmilta koossa 23 kuin koossa 40 (terkkuja äiti!).

tossujen malli on ilun. 

itse olen tosin sovellellut näitä vähän fiilispohjalta, 

yksikään pari ei taida olla samanlainen. 

lanka sandnes garnin tove.

 

pikku kipparin takki.

mä olen aina ollut yhden neuleen nainen. tai ainakin olin. sillä yhtenä toukokuisena päivänä mulla olikin yhden sijasta kolme keskeneräistä työtä.

no okeiokei, ei kolme keskeneräistä työtä ole mitenkään ennenkuulumattoman paljon. mulle se oli kuitenkin ennenkuulumattoman liikaa, sillä sauhuavista puikoista huolimatta yksikään neule ei vaan tuntunut valmistuvan. mutta! tattadaa! vihdoin ja viimein neulomon tuotantolinjalta putkahtaa jotain valmista!

alunperin olin suunnittellut neulovani pojalle pienen *pidättäkää hengitystänne!* punaisen hupparin. kyllä, luitte oikein. punaisen. ostin 6 kerää ihanan pehmoista bambulankaa, ja heti samana iltana kaivoin puikot esiin. kun kaksi viikkoa myöhemmin puikoilla oli edelleen neulottuna vain ne samat, resorin 5 ensimmäistä riviä, tajusin että nyt ei taida oikein lähteä. ehkä se oli sittenkin liian... punaista.

onneksi, oi  o n n e k s i, käsityö-elisassa saa vaihtaa avaamattomat ja käyttämättömät kerät (mieletön palvelu! mä varmaan hukkuisin muuten erinäisissä lankahurmoksissa tehtyihin harhaostoksiin). kävin siis vaihtamassa korkkaamattomat kerät sinisiin ja valkoisiin – ja johan lähti.

mä rrrakastan raitoja. jos saisin pukeutua vain yhteen kuvioon koko loppuelämäni ajan, niin valitsisin raidat (...eikun hetkinen, mä taidan pukeutua vain niihin jo nytkin). boleron malli ja lanka ovat kummatkin sirdarin. en edes muuttanut juuri mitään. bolero syntyi nelosen puikoilla nopeasti (vaikka itse ohje olikin hivenen hämmentävä. kauiten tässä on siis kestänyt kokoonkursiminen. oli katsokaas vähän rimakauhu). parasta oli kuitenkin ihanan tuntuinen bambulanka, jossa on myös kaunis kiilto (harakka arvostaa). 

tämän boleron saa ystävän 1-vuotias tyttö, jonka ystävällinen äiti on lainannut meille yhtä sun toista vauvatavaraa (en tiedä olenko kiitollisempi siitä, ettei meidän ole tarvinnut itse ostaa ihan kaikkea, vai siitä että voin kiikuttaa tavarat takaisin kun niitä ei enää tarvita...ha!).

mutta sitten ens kerralla kun neulon jotain tytölle, niin se on sitten kyllä vaaleanpunaista (tiedoksi, katri)!

valkoista.

koska koen kevyttä kutomismasennusta*, palataan taas sarjamme "oldies and goldies" pariin. tämä vauvan neulemekko valmistui ystävän ihanalle, pienelle tytölle, joka on vain muutaman viikon poikaamme nuorempi. kaikkien pienten harmaiden ja mustien villavaatteiden jälkeen olin tietenkin ilahtunut tekosyystä mahdollisuudesta kutoa jotain suloista ja vaaleanpunaista! mutta mitä mä teen? ostan valkoista lankaa.

jos niitä täydellisiä harmaita lankoja on vaikea löytää, niin ei kauniiden vaaleanpunaisten sävyjen löytyminenkään ilmeisesti ihan itsestäänselvyys ole. mikään pitkällisen tutkimuksen tulos tämä johtopäätös ei ole, vaaleanpunaista lankoja kun ei kauheasti tule osteltua, mutta mielummin sitten silloinkin valkoista kuin jotain... jotain... marsipaanipossun punaista! lanka on sublimen baby cashmere merino silkkiä, joka on ehkä maailman ihanin lanka (ainakin jos siitä ois se täydellinen harmaa...). mullekin kelpais tästä mekko. tai mielummin kokovartalohaalari.

herttainen malli on debbie blissin ja löytyy modan numerosta 01/10. mallin yksityiskohdat ei oikein kuvasta välity (en huomannut dokumentoida tarkemmin, kas kun en ollut silloin vielä neulebloggari (hah!)). helma, hihansuut ja rintamus ovat helmineuletta, muutoin sileää. rinnassa kulkee kapea satiininauha. tähän malliin tuli myös jotakin niinkin mystistä kuin nirkkoreunus, jonka merkitys piti selvittää sekä googlen että valittujen palojen 700 sivuisen käsityöraamatun avulla. mutta onnistui.

*sain juuri bambulangasta valmiiksi kokonaiset kaksi tiskirättiä, jotka olen purkanut ja aloittanut uudestaan niin monta kertaa, että menin jo laskuissa sekaisin. wuhuu. että ei mee täälläkään aina ihan niinkuin strömsössä...