pieniä.

meille ei tainnut oikein olla etukäteen täysin selvää millaisia vauvan vaatteita kannattaa hankkia. esimerkiksi 62 cm:n pillifarkut olis voinut jättää ostamatta. sen sijaan talvivauvalle kaulaliina olis voinut olla ihan näppärä (vauvoilla kun on kuin onkin kaula, vaikkei sitä välttämättä ihan ensi näkemältä uskoisi). sanoista tekoihin, siis. varsinkin kun lämpöpussi, josta suljettuna jäi näkyviin suurin piirtein kaksi silmää ja yksi pikkuruinen nenänpää, jäi samaan aikaan turhan pieneksi ja tuli turhan lämpimäksi.

tämä vauvan pieni kaulaliina valmistui ylijääneistä dropsin baby merino -keristä. mä niiiin tykkään kutoa 2,5 mm:n puikoilla. pitäis ehkä opetella tykkäämään isommistakin puikoista... ei oo muuten ens talvena paljon blogattavaa jos aion kutoa 86 cm:n vaatteita 2,5:n puikoilla. kaulaliinan tuohon, öö, alikulkutunneliin osviittaa löytyi drops designiltä.

pikkuruiset vauvan lapaset valmistuivat samasta vaaleanharmaasta baby merinosta, sitä kun tosiaan sattuneesta syystä löytyy ihan omasta takaa...

 

kaino malli.

 

paras malli.

ihan vaan villasukat.

 kudoin ihan vaan villasukat. ihan vaan siks että nämä:

on muuttuneet näiksi:

toivottavasti, oi toivottavasti, näillä ei olisi enää tänä keväänä käyttöä, villasukilla ja kumppareilla.

kotikutoinen.

metsästäessäni sitä erästä neuleohjekirjaa, löysin aivan sattumalta myös donna wilsonin (kyllä, a i v a n  sattumalta) ohjekirjan the knitted odd-bod bunch. tätä yllättävää löydöstä seurasi ajatus- ja tapahtumaketju, jonka tuloksena postiluukusta tipahti saapumisilmoitus 7 päivää myöhemmin. oho!

en ollut koskaan neulonut mitään englanninkielisen ohjeen mukaan, mutta hei, miten vaikeaa se nyt muka voisi olla! ilmeisen vaikeaa, oli ensimmäinen ajatukseni kun avasin kirjan. "r 15: p9, p2tog, p10, p2togbl, p9", "r 42: k1, m1r, k to last st, m1l, k1." siis – mitä ihmettä!? anteeksi, tilasin mielestäni e n g l a n n i n kielisen kirjan, mä en oikeen osaa tätä swahilia. mutta ei koodin murtamiseksi loppujen lopuksi tarvittu muuta kuin lyhennysten selitys ja neulesanasto. itseasiassa ohjeet osoittautuivatkin yllättävän simppeleiksi.

meillä näistä omituisista otuksista tuotantoon valikoitui ensimmäiseksi rita raccoon, joka muuttui kotikutoisesti pera pesukarhuksi.

 peralla on melko vaikuttavan kokoinen häntä, 

pullea vatsa ja mahtipontinen kuono.

en (tietenkään) voinut pysyä täysin uskollisena alkuperäiselle ohjeelle, vaan tein muutaman lisärivin siellä täällä sekä erilaiset korvat. hännän tein suljettuna neuleena koska ajattelin että se täytyisi olla niin paljon mutkattomampaa – olinhan neulonut viimeksi raidallista, suljettua neuletta 7. luokalla, jolloin en ollut varsinainen puikkovirtuoosi (silloin käsityötunneilla villasukkia neulottaessa sai valita tekeekö yhden, pitkän, villasukan vai parin tavallisen pituisia. hmm... miksiköhän moinen valinnanvapaus silloin suotiin? korjatkaa jos olen väärässä, mutta eihän se varsi ole se villasukan vaikein osuus... lienee sanomattakin selvää, kumpaan vaihtoehtoon päädyin. mihinköhän se pariton polvisukka mahtoi päätyä...?)