no okeiokei, ei kolme keskeneräistä työtä ole mitenkään ennenkuulumattoman paljon. mulle se oli kuitenkin ennenkuulumattoman liikaa, sillä sauhuavista puikoista huolimatta yksikään neule ei vaan tuntunut valmistuvan. mutta! tattadaa! vihdoin ja viimein neulomon tuotantolinjalta putkahtaa jotain valmista!
alunperin olin suunnittellut neulovani pojalle pienen *pidättäkää hengitystänne!* punaisen hupparin. kyllä, luitte oikein. punaisen. ostin 6 kerää ihanan pehmoista bambulankaa, ja heti samana iltana kaivoin puikot esiin. kun kaksi viikkoa myöhemmin puikoilla oli edelleen neulottuna vain ne samat, resorin 5 ensimmäistä riviä, tajusin että nyt ei taida oikein lähteä. ehkä se oli sittenkin liian... punaista.
onneksi, oi o n n e k s i, käsityö-elisassa saa vaihtaa avaamattomat ja käyttämättömät kerät (mieletön palvelu! mä varmaan hukkuisin muuten erinäisissä lankahurmoksissa tehtyihin harhaostoksiin). kävin siis vaihtamassa korkkaamattomat kerät sinisiin ja valkoisiin – ja johan lähti.
mä rrrakastan raitoja. jos saisin pukeutua vain yhteen kuvioon koko loppuelämäni ajan, niin valitsisin raidat (...eikun hetkinen, mä taidan pukeutua vain niihin jo nytkin). boleron malli ja lanka ovat kummatkin sirdarin. en edes muuttanut juuri mitään. bolero syntyi nelosen puikoilla nopeasti (vaikka itse ohje olikin hivenen hämmentävä. kauiten tässä on siis kestänyt kokoonkursiminen. oli katsokaas vähän rimakauhu). parasta oli kuitenkin ihanan tuntuinen bambulanka, jossa on myös kaunis kiilto (harakka arvostaa).
tämän boleron saa ystävän 1-vuotias tyttö, jonka ystävällinen äiti on lainannut meille yhtä sun toista vauvatavaraa (en tiedä olenko kiitollisempi siitä, ettei meidän ole tarvinnut itse ostaa ihan kaikkea, vai siitä että voin kiikuttaa tavarat takaisin kun niitä ei enää tarvita...ha!).
mutta sitten ens kerralla kun neulon jotain tytölle, niin se on sitten kyllä vaaleanpunaista (tiedoksi, katri)!
4 kommenttia:
Aivan ihana!
Voi miten suloinen bolero pikkuiselle :)
kiitos, kiitos!
Ihhihhii, ai vaaleanpunaista...
Lähetä kommentti